Helsingin Sanomat uutisoi eilen kahdesta palkansaajien kannalta huolestuttavasta asiasta. Näiden luulisi pistävän mietityttämään kaikkia - iästä ja alasta riippumatta.

Palkkaerot kasvavat. Toimitusjohtajien tulot kasvoivat viime vuonna keskimäärin 24 prosenttia, kun palkansaajien tulojen kasvu jäi 3,6 prosenttiin. Euromäärinä tämä tarkoittaa keskimäärin 160000€ ja 1000€ kasvuja vuodessa. Toki vastuullisesta työstä pitää maksaa enemmän, mutta tulisiko raja silti vetää johonkin? Kansantalouden kannalta ei ole mitään järkeä siinä, että valmiiksi varakkaat henkilöt, joilla on aikaisemmin ollut jo varaa kuluttaa, saavat lisää rahaa. He todennäköisesti sijoittavat varansa, mikä hyödyttää yhteiskuntaa huomattavasti vähemmän kuin pienituloisen saama lisätulo. Pienituloiset kuluttaisivat lisätulonsa todennäköisemmin hyödykkeisiin, joiden hankkiminen lisäisi työllisyyttä ja kasvattaisi valtion ja kuntien verotuloja.

Samaan aikaan EK:n apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen ehdottaa, että työntekijöiden koeaika pidennettäisiin kahden (2) vuoden mittaiseksi. Moinen hullutus pistää lähes sanattomaksi. Onneksi palkansaajajärjestöt vastasivat heti tuohon puheeseen. Silti meidän (kaikkien työntekijöiden) asiamme on järjestäytymällä entistä voimakkaammin pitää huolta siitä, ettei tällainen tulevaisuuden uhkakuva pääse ikinä toteutumaan. STTK:n johtaja Markku Salomaa sanoi, että noin pitkä koeaika olisi työnantajien mielivaltaa. Hän on aivan oikeassa. Myös SAK:n Lauri Ihalainen otti asiaan voimakkaasti kantaa. Ei olekaan kovin vaikea arvata, mitä noin pitkä koeaika aiheuttaisi käytännön työelämässä.

Tässä taas hieman pohdittavaa... Onko tarvetta lisätä tähän loppuun, miksi ammattiliittoon kuuluminen on tärkeää?