"Yrittäisi tienata enemmän." Italian pääministeri ja maansa rikkain mies Silvio Berlusconi vastasi kysymykseen, miten tulisi auttaa työläistä, joka ansaitsee vain 1500 euroa kuukaudessa. (HS 11.03.)

Silvio Berlusconin lausahdus on toki ääriesimerkki, mutta kuvastaa hyvin sitä, miten tuloerojen kasvu ja markkinataloudesta aiheutuvat ylilyönnit muuttavat yhteiskuntaa ja jakavat ihmisiä eriarvoisiksi. Samansuuntaisia merkkejä ja puheitakin pulpahtelee jatkuvasti julkisuuteen koko Euroopan alueella, myös Suomessa. Tässä valossa onkin kovin yllättävää ja surullista, että suomalainen yhteiskunta on näin passivoitunut. Yksikseen maailman menoa jurputtavat kansalaiset eivät saa kootuksi voimiaan yhteen antaakseen kampoihin överiksi menevälle markkinataloudelle. Retorinen kysymys: mitä täytyy tapahtua, ennen kuin ihmiset kokevat riittävää yhteishenkeä pitääkseen yhdessä huolta omista asioistaan?

Tarkennukseksi vielä se, että markkinataloushan on hyvä asia. Se pyörittää yhteiskuntaa ja luo hyvinvointia. Mutta siitä voi sanoa samalla tavalla, kuin vanha sanonta sanoo tulesta. Hyvä renki, mutta huono isäntä.